Vielä viimeinen rutistus...

mutta tällä kertaa koulumaailmassa. Koko lukiovuonna pitäisi vielä kaksi koetta rutistaa! Olen yrittänyt ottaa pientä "loppukiriä" tähän lukukauden loppuun ja panostaa tosissaan myös koulunkäyntiin. Neljästä kokeesta olenkin jo tällä viikolla selvinnyt ainakin suunnilleen kunnialla. Vielä siis kunnon pänttäys tänä viikonloppuna, kokeet plus muutama lepsu koulu päivä, ja sitten pääsen siirtymään parin kuukauden ajaksi ammattiurheilijan elämään! On tätä loman tuloa odotettukkin oikein kunnolla! :)

-Oona

Kova vauhti kostautuu...

Kauden ensimmäinen ratakisa kaatui sitten samaan mokaan kuin maantielläkin eli liian kovaan alkuvauhtiin. Pakko kyllä sanoa, että näin kilpailu- ja rataharjoitusvajeessa vauhtitietouteni on aivan hukassa eikä minula ollut oikein mitään käsitystä omasta matkavaudistani. Niimpä ensimmäinen kierros lipsahti seitsemän sekuntia liian nopeasti ja kilometrin jälkeenkin oltiin vielä olle EM-kisaraja -vauhdin 9.55. Puolenvälin väliaika oli vielä tasan viisi minuuttia, mutta sitten alkoi painaa ja pahasti. Lopulta loppuajaksi tuli 10.21,44, mikä jää ärsyttävät 1,44 sekuntia Suomen Urheiluliiton asettamasta rajasta Barcelonan alle 19-vuotiaiden MM-kilpailuihin. Käytännössä ratkaisevat sekunnit rajan ylittymiseen tuhlautuivat toiseksi viimeisellä vesiestellä, jossa päätin kontata oikein kunnolla. Toisaalta onhan se ensimmäinen kaatuminen estekisassa joskus tultava, eikä mikään ihme, että haavereita sattuu, kun vesieste oli edellisen kerran ylitetty Kalevan kisoissa viime syksynä.

Vaikka juoksuni ei ollut missään nimessä hyvä teknisesti eikä etenkään vauhdinjaollisesti, on ilmassa silti positiivisia merkkejä. Ensinnäikin: viimekesäinen ennätykseni parani neljällä sekunnilla. Toiseksi: kahdentonnin väliaikani oli 10 sekuntia nopeampi kuin loppuaikani viime vuoden avauksessa 2000m esteissä. Kolmanneksi: kyseessä oli tosiaan ensimmäinen ratakisa, joka monille on tunnetusti hiukan tahmea ja rataharjoitteluakin varsinkin esteiden kanssa on takana varsin mitättömät määrät. Neljänneksi: tiedän pystyväni paljon parempaan!

Siispä nyt vain hieman treeniä alle ja vauhdinjaot fiksummiksi, niin eiköhän se rajakin rikkoudu. Toivottavasti näin käy jo 3.6. Espoon tähtikisoissa, jotka ovat kilpailukalenterini seuraava koitos. Sieltä pitäisi löytyä muitakin kilpailijoita ja kovaa kiritystä. Karhulassa pidettiin muuten ihan hyvät kisat, mutta niin se vain on, että kilpailuun on huomattavasti mukavampi lähteä, jos ei seiso yksin lähtöviivalla...

-Oona

Jälleen kerran......

Meikäläinen on taas räkätaudissa. Miten tää voi olla edes mahdollista? Heti kun palattiin Pudasjärveltä kotiin iski lentsu päälle. Nyt on siis jo viikko niistetty ja yskitty. Olin kuitenkin viime viikonloppuna Kuortaneella maajoukkueleirillä, mutta en pystynyt paljon mitään siellä tekemään. Ärr kun ärsyttää! Mun oli tarkoitus korkata kausi huomenna Kotkan kansallisissa 3000m esteillä, mutta ekaa kisaa joudutaan nyt siirtämään. Kyllä tämä tauti on jo parempaan päin menossa, mutta kisakunnossa en missään nimessä ole. Jos hyvin käy saatan ehkä torstaina mennä juoksemaan Toukokuun kisoihin 3000m.. -Minttu

Unihiekoista viis

Hohhoijaa! Nyt on kyllä pakko myöntää, että väsyttää ja varsin runsaasti! Pudasjärveltä on tuskastuttavan pitkä matka Kotkaan, ja kun lähtökin vielä venyi lähes kello kuuteen illalla niin reippaasta matkavauhdista huolimatta kotona oltiin vasta pitkälti puolen yön jälkeen. Kouluun oli silti aamulla raahauduttava, vaikka unihiekat silmissä kirvelivätkin... Mutta väsymyksestä viis! Reissu oli nimittäin todellakin istumisen arvoinen, ja kotiintuomisina 19-vuotiaiden maastokulta! Myös muu seuran väki (kuten Minttu jo mainitsikin) kahmi upeaa menestystä ja kun pilvetkin vielä väistyiväti auringon edestä, oli kisapäivä varsin loistava! Paluumatka sujuikin kaikkien osalta hyvin mielin eikä loppujenlopuksi oikeastaan tuntunut pitkältäkään hyvässä seurassa ja koulukirjojen parissa.

Pudasjärvellä juostiin aurinkoisessa säässä, komeissa maisemissa ja  hyvillä baanoilla

Vaikka monet tahot kaavailivatkin minuan ennakkosuosikiksi, en olisi itse uskonut voittavani noinkin selkeällä erolla.  Alkumatkasta lähdin tarkkaillen liikkeelle, mutta vajaan kilometrin kohdalla hermot pettivät ja päätin itse siirtyä vetohommiin. Sen jälkeen irtauduinkin varsin nopeasti kärkiryhmästä ja juoksin omaa rentoa juoksua maaliin saakka. Alkuvauhti oli itselleni varvsin helppoa, josta kertoo esimerkiksi se, että toinen kilometri kulki yli 20s ensimmäistä nopeammin :)

Nyt laitetaan sitten maastokausi pakettiin ja aletaan siirtyä kohti ratakilpailuja. Ohjelmassa on tiedossa ensin pari ratatreeniä ja sitten kauden avaus: Kotkan kansalliset ja 3000m esteet. Ensimmäinen ratakilpailu, ja varsinkin estekilpailu voi mennä vähän hakemisen puolelle, mutta silti tarkoituksenani on laittaa vanha ennätykseni arkistojen pohjalle ja saada samalla MM-kisaraja reilusti alitetuksi. Avauskisan jälkeen vähän lisää treeniä, ja sitten taas uusiin koitoksiin. Koko alkukesä on täynnä hirmu hyviä kisoja, joten valinnanvaraa ja vastusta kyllä löytyy!

-Oona

Ei hävetä!

Kuten kaikki tietää, viikonloppuna juostiin Pudasjärvellä maastojuoksun Suomen mestaruuksista. Melkeinpä voi sanoa, että viikonloppu toi Karhulan Katajaisille lauantaisen räntäsateen lisäksi mitalisadetta! Lauantaina kisatuissa Flying Finns -junnumaastoissa Katajaisten menestyksestä pitivät huolta P11 sarjassa mestaruuteen juossut Julius Sorsa ja P15 sarjassa hienosti seitsemänneksi kirmaissut Okko Kettunen. Poikien menestyksen täydensi vielä omat "veteraanimme", eli Arto Ylä-Kotola, Eero Partanen ja Janne Weckman sijoittuen upeasti M35 sarjan SM-kisassa joukkuehopealle.

Sunnuntaina juostiin varsinaiset SM-karkelot. N19 sarjassa Oona Kettunen hoiteli odotetusti kisan nimiinsä nätöstyylillä. Oonalta tulossa mahdollisesti tarkempaa analyysiä kisasta. M17 sarjassa Okko Kettunen sijoittui hienosti 48. sijalle. N17 sarjassa mitaleja ropisi yhteensä kaksi kappaletta, kun allekirjoittanut itse kamppaili Liedon Parman Johanna Matintalon kanssa mestaruudesta, mutta joutui lopulta taipumaan hopelle kahden sekunnin erolla. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin siitä kuinka hyvin kisa meni ja kuinka suuri ero minulla ja Johannalla syntyi muihin kilpailijoihin verrattuna. En missään tapauksessa pitänyt itseäni minään ennakkosuosikkina! Muutaman viikon ajan kiukutelleet penikat ja väsyneet jalat olivat kisan lähtökohdat, ja muutama tunti ennen kisaa mieliala ja itseluottamus olivat melko matalalla. Sanontahan kuuluu, että "se voittaa, joka haluaa sitä kaikkein eniten." Pakko kyllä myöntää, että siinä vaiheessa kun Johanna rullasi komealla askeleellaan minun ohi maalisuoralle, taisi meikätytöllä usko lopahtaa siihen. Kaikki kunnia Johannalle, joka on hyvässä kunnossa ja mestaruutensa ansainnut! 2.05 kasin juoksijalle ei loppukirissä hävetä hävitä. Olen hieman yllättynyt siitä, kuinka hyvään kuntoon olen niinkin vaikean talven jälkeen päässyt. Riemua tuotti myös se, että huonoilla jaloilla juoksu kulki niin hyvin. Vaikka pakko kyllä myöntää, että kyllä se hopea aina maistuu hieman karvaalta, vaikka hyvä juoksu olisikin ollut. Ainiin, se Katajaisten toinen mitali tässä sarjassa tuli siis joukkuemestaruutena. Nelli ja Roosa Rantanen juoksivat kumpainenkin todella hyvin, sijoittuen molemmat 15-parhaan joukkoon (Nelli 7. ja Roosa 12.) Olen niin ylpeä näistä tytöistä, kun kestävyysjuoksu, varsinkaan näin pitkät matkat, ei ole kummankaan sisaruksen ykköslaji. Joukkuepisteitä keräsimme siis 21 kappaletta, kun  toiseksi sijoittui Espoon Tapiot 33 pisteellä ja kolmanneksi Lahden Ahkera 69 pisteellä.

Pidin kovasti radasta ja tiivis pohja oli hyvin juostava. Mäetkään eivät olleet liian pahoja. Onneksi sää muuttui sunnuntaiksi paremmaksi ja aurinkokin päätti näyttää nenäänsä jolloin ei ollut läheskään niin kylmä!

Hyvät kisat oli, kiitos kaikille mukana olleille ja onnea onnistujille! :)

-Minttu

Ps. Ja erityiskiitokset meidän "henkilökohtaiselle Artollemme" hyvästä huollosta! Saat puolet meidän pisteistä. ;)

Esitunnelmia

Huomenna on sitten vihdoin SM-maastojen aika. Kaikki harjoitukset ennen kilpailua on nyt tehty ja enää auta kuin tehdä huomenna oma paras mahdollinen suoritus. Tämä päivä on mennyt pääpiirteittäin kilpailuja seuratessa ja tietysti kisakynsiä laittaessa. Katajaisten mitalitili aukesi upeasti "veteraaniemme" ottaessa hopeaa M35 sarjan joukkuekilpailussa. Toivottavasti mitaliputkelle tulee jatkoa myös huomenna! Fiilikset näin kisaa edeltävänä päivänä ovat ihan hyvät. Kisareitti on mieleinen ja kakki on muutenkin sujunut suuremmitta ongelmitta. Siispä eikun viivalle kovien tyttöjen sekaan ja kohti tiukkaa koitosta! :) -Oona

P.S. Pieni järkytys, kun löysin uusimman Flying Finns -lehden kisakansliasta.... :P

Koukkupolvi

Oona tuossa ehtikin jo kirjoittelemaan eilisestä kisasta. Eli molemmat pokattiin mestaruudet, Oona ainoana osallistujana, mutta minun sarjassani taisi olla jopa viisi juoksijaa? Juoksu ei oikein kulkenut ja oli vähän muitakin ongelmia, mutta ylivoimaiseen mestaruuteen se kuitenkin riitti. Järkyttävää katsoa äidin ottamia valokuvia kisasta, on muuten niin kamalan näköistä juoksua, että! Pakko saada nämä reisijumit pois, muuten peppu alkaa oikeasti viistämään maata... Oli kyllä niin koukussa polvet, että ihan hävettää katsoa ja verrata minun ja Oonan juoksua. Huomaan kuitenkin, että kunto on noussut Kuopiosta ja ehkä meno on sitten herkempää kun kiristykset häviävät... Lupaan näyttää Pudasjärvellä tyylikkäämmältä, vaikka räkäposkessa mennäänkin!:D:D -Minttu